Anu Raines - kitaroiden

Musiikki on liikkeen muotoa ja värien tanssia

Musiikki ja motiivit

Musiikki on voimakas työväline niin hyvässä kuin pahassa. Siksi on hyvä tiedostaa motiivit soittoharrastuksen takana. Ei ole missään muodossa suotavaa, että lasta painostetaan suorittamaan tai hänen edistymistään vertaillaan tai jopa kilpailutetaan. Sellainen haavoittaa lasta syvästi ja vääristää tehokkaasti eheän musiikkisuhteen synnyn.


Kun luovat voimavarat tyrehtyvät ja stressi alkaa kuormittaa vielä herkkiä ja kehittymättömiä aivoja, soittamisesta tulee taakka, jonka herättämät jännittyneet tunnetilat ja ahdistuneet mielleyhtymät pahimmillaan edesauttavat omalta osaltaan ennenaikaista loppuun palamista. Voimakkaita positiivisia konnotaatioita herättävä sisäinen soiva maailma sekä vapaasti virtaava luovuus puolestaan ovat vahva onnellisuutta ja tasapainoa edistävä liittolainen elämän tyrskyissä ja tyvenissä.

Tässä yhtälössä pienten lasten soitonopettaja ei voi olla pelkästään tiedollisen ja taidollisen informaation jakaja. Opettajan on kyettävä virittäytymään ja olemaan herkkänä oppilaan sisäiselle maailmalle ja otettava myös aito empatia mukaan oleellisena työvälineenä tuntityöskentelyssä. Päällimmäisenä ajatuksena siis ensin –mitä sinulle kuuluu? Kuinka voit? ja sen jälkeen vasta –kuinka läksykappale on edistynyt? Kuinka voin auttaa sinua eteenpäin? Usein lapsi on halukkaampi yhteistyöhön kun hänen olemisen tilansa huomioidaan kauniisti. Joskus on tapahtunut jotain poikkeuksellista joka painaa mieltä ja suorastaa täyttää kaikki ajatukset. On hyvä ottaa tapahtumat tunnin alussa esille. Näin saadaan huomiokenttään nopeammin tilaa sille asialle mitä oltiin tultu tekemään eli soittamiselle ja musiikin opiskelulle. On syytä keskittyä ensin ylimääräisen tunnereaktion purkamiseen ja mikäli tilaa ja aikaa jää, niin sitten oppimiseen. Vain tyyni mieli voi pysähtyä rauhassa oppimaan uutta.