Anu Raines - kitaroiden

Oppiminen on orgaaninen prosessi, joka tarvitsee kukoistaakseen tukea, suojaa, rauhaa ja rakkautta

Musiikki on parhaimmillaan leikkiä

Musiikki on parhaimmillaan leikkiä, joka kehittää monia taitoja. Opettajan tarkoitus on johdattaa annetut tehtävät ja tunnin vuorovaikutus hyvässä ja keveässä leikin hengessä. Useat lapset tarvitsevat tässä avuksi selkeät rajat eli tunnin kulkua ohjaavat säännöt, jotka kehystävät annettua vapautta.


Tunnilla saa leikkiä ja pitää hauskaa, mutta ei saa laittaa läskiksi. Opetus toteutetaan aina lapsilähtöisesti vaan ei koskaan lapsijohtoisesti. Lasta kuunnellaan ja hänen sisäinen maailmansa otetaan huomioon, mutta hän ei voi määrätä tai hallita liikaa miten tuntitilanteessa edetään. Lapselle tulee lempeästi, mutta päättäväisesti osoittaa hänelle kuuluva oppilaan paikka. Tuntitilanteessa opettaja on ylin auktoriteetti, kotona harjoitellessa se on vanhempi. Lapselle annetaan omia tehtäviä joiden sisällä häntä kannustetaan valitsemaan ja päättämään. Tätä tilaa lähdetään sitten laajentamaan sen mukaan kun ymmärrys ja taito karttuvat. Olipa kyse ryhmätuntitilanteesta tai yksilötunnista, silloin kun opettajan, vanhemman ja lapsen väliset roolit ovat kohdallaan, synnytetään paras mahdollinen rauha ja kasvutila oppimiselle. Kaiken kaikkiaan tuntitilannetta tulee leimata opettajan, oppilaan ja vanhemman välinen syvä kunnioitus. Tällöin voidaan sallia luontevasti myös hienovarainen roolien vaihtuminen tunnin aikana ilman, että johdonmukaisuus kärsii. Opettajan ja vanhemman hyvä yhteistyö on tunnin turvallisen ilmapiirin kulmakivi.

Usein lapsi joutuu soittoharrastuksen myötä ulos omalta mukavuusalueeltaan. Tämä on jokaisen oppilaan kohdalla jossain vaiheessa eriasteisesti liki väistämätöntä. Silloin syntyy vastustusta, kiukkua tai jopa raivoa. Opettajan ja vanhemman välinen yhteistyön lujuus ja selkeys tulevat erityisesti näissä tilanteissa punnituiksi. Tällöin molempien tulee seistä yhtenäisenä, vahvana ja turvallisena rintamana niin, että he yhdessä auttavat lasta eteenpäin tästä turhautumisen tilasta. Turhautumisen aiheuttavat useimmiten oppimiseen liittyvät ristiriidat. Osaaminen houkuttaa kuin sokerinen hattara, mutta oppiminen tuntuukin sitten työläältä, vaikealta ja jopa fyysisesti tuskalliselta. Lohdutukseksi on tässä sanottava, että osaaminen todellakin on hauskaa ja palkitsevaa, mutta pikaisia voittoja ei ole luvassa kenellekään. Pienin mittayksikkö on lukukausi, todellista edistymistä voi selkeästi ihailla yhden lukuvuoden jälkeen. Kymmenessä vuodessa useat saavuttavat jollain lailla omavaraista soittotaitoa ja musiikin ymmärrystä. Ne poikkeukset jotka sitten naksahtavat musiikkiin oikein pahasti, panostavat siihen koko elämänsä.