Anu Raines - kitaroiden

Osaaminen on kivaa. Ja muiden kanssa musisoiminen on tuplakivaa!

Nuotinluvusta

Perinteinen nuotinluku opetellaan asteittain. Ensin lapsen on tärkeää omaksua itselleen luonteva ja vakaa soittoasento sekä hahmottaa soittimensa mittasuhteet. Korvan avaaminen, eli melodiamuistin ja rytmitajun kehittäminen sekä harmonisten jännitteiden vaistonvarainen ymmärtäminen, toimivat kompassin tavoin matkalla kohti hyvää soittotaitoa.


Parhaimmillaan korva ohjaa silmää joka puolestaan ohjaa kättä. Nuotinluku otetaan kuitenkin heti mukaan rytmien muodossa. Lapsi oppii silmillään seuraamaan nuottikuvaa ja ensimmäinen elementti, rytminluku, tulee sujuvaksi. Kitaroiden Käsikädessä –metodissa käytetään relatiivisia nuotinnimiä eli solmisaationimiä ja niihin liitettäviä värejä. Myös kielet symboloidaan tarvittaessa värein nuotinluvun hahmottamisen helpottamiseksi. Ympäri otelautaa liikkuva Do opettaa transponoimaan, siirtymään sujuvasti eri sävellajeihin ympäri otelautaa. Näin otelaudan tuntemus ja molempien käsien eriytynyt työskentely sisäistyy ja nämä elementit jo yhdistyvät jollainlailla nuotinlukuun. Kun peräjälkeisten nuottien paikat hahmottuvat ympäri otelautaa, musiikilliset perusasiat ja motoriset liikeradat on omaksuttu ja oppilas on muutoinkin valmis, on helppo sijoittaa sujuva rytminluku nuottiviivastolle ja antaa nuoteille ns. oikeat nimet. Tälle kehitykselle tulisi kuitenkin antaa muutama vuosi aikaa kypsyä. Edelleen ei kannata kiirehtiä vaan yrittää pitää yksinkertainen materiaali mahdollisimman monimuotoisena ja mielekkäänä oppilaalle.